Tohtorikoulutuksen aikana minulla – kutein useilla muillakin tutkijoilla – on ollut mahdollisuus toimia asiantuntijana erilaisissa koulutus- ja seminaari-tilaisuuksissa. Minua on pyydetty asiantuntijaluennoitsijaksi hyvin erilaisille yleisöille: eri ammattiryhmien koulutuksiin, eri alan opiskelijoille ja myös lukioikäisille nuorille. Ammattiryhmälle luennoinnista esimerkkinä voisin mainita Hiv-pointin organisoiman koulutuspäivän koulun henkilökunnalle, opiskelijoille olen luennoinut sekä psykologian että hoitotieteen oppiaineessa ja lukioikäisille pääsin luennoimaan valtakunnallisesti Tutkija tavattavissa-palvelun kautta.
Asiantuntijaluennointi on ollut mielestäni erittäin arvokasta kokemusta opetella useita eri taitoja; esiintymistaitoja, oman tutkimusalan tuntemus ja pedagogisia valmiuksia. Esiintymistaitojen kehittyminen on näkynyt itselle varmuutena puhua jopa suurellekin yleisölle ja puhetaitojen paranemisena. Oman tutkimusalan tuntemus on syventynyt, kun tutkittua tietoa on esittänyt popularisoidussa muodossa erilaisille yleisölle ja hieman eri fokuksella riippuen yleisöstä ja tilaisuudesta. Myös pedagogiset taidot ovat kehittyneet, kun olen valmistellut eri pituisia luentoja sekä luentojen mielekkyyttä on joutunut pohtimaan yleisön näkökulmasta. Luennoinnin valmistelussa olen oppinut miettimään joka kerta, mikä on se sanoma, jonka haluan välittää yleisölle ja millainen tutkimustieto voisi palvella parhaiten kyseistä yleisöä. Asiantuntijaluennointi on selkeästi myös muuttanut käsitystä itsestäni tulevana tutkijana: koen, että luennointikokemusten myötä olen saanut varmuutta omasta osaamisesta enkä jännitä esiintymistilanteita kuten aiemmin. Lyhyesti voitaisiin sanoa, että olen alkanut tohtoriopiskelijana kokea ”tiedän, mitä tiedän ja mistä puhun”-tunnetta esiintyessä eikä tiukkojenkaan kysymysten saaminen yleisöltä enää pelota. Luennoinnin kautta on oppinut, ettei ole vaarallista, vaikka kaikkiin kysymyksiin ei aina osaa vastata vaan sen sijaan voi aiheesta käydä keskustelua yleisön kanssa.
Keväällä 2019 kävin luennoimassa Helsingin
kuvataidelukiossa psykologian tunnilla.
Moni saattaa miettiä, että mitä kautta sitä voisi päästä luennoimaan omasta tutkimuksesta ja jakamaan osaamistaan? Itselleni verkostot ovat tarjonneet keskeisen tuen siinä, että luennoitsijakutsua on tullut. Oma tutkimusaiheeni eli sateenkaarinuoret kouluterveydenhuollossa on vähäisesti tutkittu aihe, joten kun tutustuin yhteen aihealueen tutkijaan, hän sitten suositteli minua luennoitsijaksi Hiv-pointille. Jos omien verkostojen kautta ei luennoitsijaksi pääse, voi aina olla itse yhteydessä johonkin, joka olisi kiinnostunut omasta tutkimuksestasi. Esimerkiksi potilasjärjestöt, yhdistykset ja koulut voivat olla hyviä paikkoja käydä luennoimassa. Ja luonnollisesti paikat, joissa keräämme tutkimusaineistoa, luovat hyvän mahdollisuuden kertoa omasta tutkimuksesta. Toinen kysymys mikä voi tulla mieleen, on että sitten se luennoitsijapalkkio? Itse pidin ensimmäiset luennot ilmaiseksi, mutta kun oma kokemus oli karttunut ja koin itsevarmuutta, olemme sopineet tilaisuuden järjestäjän kanssa luennoitsijapalkkiosta ja matkakorvauksista. Luennointipalkkioiden määristä voi löytää hyviä ohjeistuksia ammattiliitoilta. Joissakin tilaisuuksissa olen lähtökohtaisesti aina käynyt ilmaiseksi luennoimassa tai pitämässä puheenvuoron, esimerkiksi vierailu Turku Priden asiantuntijapaneeleissa on itselleni tärkeä osa omaa aktivismityötä, etten koe tarvetta pyytää palkkiota.
Suosittelen lämpimästi kaikille tohtorikoulutuksessa oleville asiantuntijaluennointia. Sen lisäksi että luennoinnista saa esiintymiskokemusta ja itsevarmuutta tutkijana, voi sitä kautta avautua myös uusia verkostoja ja tilaisuuksia, joissa luennoida ja tavata uusia ihmisiä. Mielestäni suurin rikkaus luennoinnissa on se, että mitä erilaisemmille yleisöille pääsee puhumaan, sitä enemmän itsekin oppii omasta tutkimusaiheesta! Samalla olen oppinut, miten eri näkökulmista omaa tutkimusaihetta (minulla sateenkaarinuoret ja kouluterveydenhuolto) ja maailmaa voi tarkastella. Niin, ja asiantuntijaluennointia voi ajatella myös vaikkapa harjoitteluna tulevaa väitöstilaisuutta varten, jossa yleisön kysymykset ovat ”opponentin kommentteja”. 😉
Hyvää kevättä jokaiselle Hovato-verkoston jäsenelle!
Minna Laiti Rtg-hoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos