16.12.2022 Uccle (Bryssel)
Maassa on valkoinen lumipitsi, edes lumiharsoksi sitä ei voi suomalaisena kutsua. Silti se tuo aamun pimeyteen valoa ja ikään kuin liikenteen äänetkin olisivat vaimenneet. Tänään liikennettä on normaalia enemmän, koska on taas lakkopäivä ja ihmiset vievät autoillen lapsiaan kouluun, kun julkinen liikenne on seisahtunut. Belgiassa lakkoillaan ja osoitetaan mieltä lähes joka viikko, tällä kertaa kohonneita elinkustannuksia ja energian hintaa vastaan. Siksi täällä pientalovaltaisella alueella ilmassa leijuu sankan pakokaasun lisäksi savua; säästääkseen energialaskussa asukkaat lämmittävät takkoja ahkerasti. Belgian eteläosassa Valloniassa pientuloiset ihmiset ovat yksinkertaisesti ilmoittaneet, että eivät aio maksaa valtavia energialaskujaan. Brysselistä nähtynä maa vaikuttaa erittäin vauraalta, mutta todellisuudessa maan köyhemmän ranskankielisen eteläosan ja rikkaan flaaminkielisen pohjoisosan, Flanderin, välillä on syvä kuilu. Jopa niin syvä, että kansa on jakautunut kieliryhmittäin aivan omiin piireihinsä, jotka eivät kohtaa. Maata hallitaankin yhteensä seitsemän parlamentin voimin; osa on järjestetty kieliryhmittäin (maassa on kolme virallista kieltä, flaamin ja ranskan lisäksi saksa maan itäosassa), osa alueittain, onpa yksi yhteinenkin.
Jouduin itsekin lakon jalkoihin, kun minun piti matkustaa European Public Health konferenssiin Berliiniin prekaarityön tutkijoiden pre-konferenssiin (kts. https://precariousworkresearch.org/). Lentoni peruttiin, enkä päässyt paikalle. Prekaarityön tutkijana tähän oli suhtauduttava tyynesti, sillä työntekijöiden lakko-oikeuden epääminen on yksi prekaarityön tunnusmerkeistä. En ollut ainoa, joka ei päässyt paikalle, ja ystävällisesti meille järjestettiin etäyhteys. Konferenssissa oli tarkoitus päättää prekaarityön ydinulottuvuuksista, koska käsitteelle ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää. Yleisimmin sillä viitataan heikkoon työsuhteen laatuun (low employment quality), joka sisältää epävarmuuksia, toimeentulon ongelmia ja puutteellisia työntekijän oikeuksia (Kreshpaj ym. 2020). Prekaarityön tutkijoina on muun muassa sosiologeja, psykologeja ja kansanterveystieteilijöitä ja konferenssi tuotti pikemminkin uusia eri suuntiin avautuvia näkymiä kuin käsitteen tiivistystä. Toisaalta itsekin kuulun noihin käsitteen laajentajiin, koska tutkin post doc -tutkimuksessani ”Caring for others under precarious working conditions” prekaarityön ulottuvuuksia hoitotyössä.
Olen vierailevana post doc -tutkijana sosiologian laitoksella Vrije yliopistossa Brysselissä Interface Demography -tutkimusyksikössä lukuvuoden 2022-2023 professori Christophe Vanroelenin kutsumana. Henkilöstö laitoksella on jakautunut professoreiden vetämiin tutkimusryhmiin ja professori Vanroelen vetää prekaarityön tutkijaryhmää. Toki ryhmässä tutkitaan laajemminkin työelämän uusia muotoja, kuten keikka- ja alustatyötä, ja oleellinen ulottuvuus on työn terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi. Ryhmässä on kahdeksan väitöstutkijaa ja neljä post doc -tutkijaa. Kaikki tutkijat ovat päätoimisia ja he saavat palkkansa joko henkilökohtaisena tutkimusrahoituksena tai ryhmän johtajan tutkimushankkeissa työskentelemällä. Eli kukaan ei tee väitöstutkimusta yliopiston ulkopuolisen palkkatyön ohella. Haastattelemani väitöstutkijat kertoivat, että vaikka oma apuraha loppuisi, aina rahoitusta on jostain löytynyt ja työskentely on voinut jatkua. Post doc -tutkijan asema on tiukempi, sillä omaa tutkimusrahoitusta on saatava. Kun post doc -tutkija on riittävän pätevöitynyt (post doc -kauteen sisältyy pakollisena ulkomaan tutkimusjakso) hän voi saada 10 % apulaisprofessorin tehtävän ja hakea edelleen tutkimusrahoitusta kattaakseen lopun palkkansa.
Väitöskirjaan kuluu päätoimisesti opiskellen neljä vuotta ja siihen sisältyy useimmiten neljä tieteellistä artikkelia. Ohjaustapaamisia on vähintään kerran kuussa, riippuen tutkimuksen vaiheesta. Lähes jokainen väitöstutkija on myös projektitutkijana jossain professorin tutkimushankkeista, joten ryhmä on tiivis. Tutkimusryhmässä järjestetään säännöllisesti in-depth -tapaamisia, joihin jokainen lukee muutaman uuden ja kiinnostavan yhdessä valitun teoreettisen artikkelin, joista sitten keskustellaan. Näihin tapaamisiin ovat myös maisteriopiskelijat tervetulleita. Kun väitöstutkimus aikanaan valmistuu, järjestetään kaksi väitöstilaisuutta. Ensimmäinen on tekijän, ohjaajien ja ulkopuolelta tulevien juryn jäsenten välinen keskustelu, jossa työhön yleensä ehdotetaan muutoksia. Toinen tilaisuus on avoin yleisölle ja siellä on yleisöllä mahdollisuus esittää kysymyksiä ja niitä myös esitetään; keskustelu on vilkasta. Tässä vaiheessa väitöstutkimusta ei enää hylätä, vaan tuore tohtori voi jo ennakoida ja järjestää pienen juhlatilaisuuden julkisen väitöstilaisuuden päätteeksi. Suomalaistyylistä juhlallista karonkkaa ei ole tapana järjestää. Muutenkin yliopistoelämä on rentoa, mutta tieteellisesti kunnianhimoista ja keskustelevaa.
Vrije yliopisto on hyvin kansainvälinen ja avoin vapaan tieteen puolesta puhuja. Ja luonnollisesti Brysselistä löytyy toinenkin vapaa (Vrije) yliopisto, ranskankielinen Université Libre de Bruxelles. Minut on otettu erinomaisen lämpimästi vastaan ja olen löytänyt jo useamman tutkijan kanssa yhteisiä tutkimusintressejä; kaksi yhteisartikkeliakin on työn alla. Kannustankin teitä, hyvät tutkijakollegat, lähtemään rohkeasti eri tieteenalojen tutkijoiden vieraiksi. Tutustuminen tutkimusaiheeseeni toisen tieteenalan näkökulmasta on jo nyt ollut erinomaisen hedelmällistä ja avartavaa.
Kaikkea hyvää vuodelle 2023 toivottaen,
Marja Hult
TtT, yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos
Vrije Universiteit, post doc -tutkija
marja.hult@uef.fi
Lähde
Kreshpaj B, Orellana C, Burström B, Davis L, Hemmingsson T, Johansson G, Kjellberg K, Jonsson J, Wegman DH, Bodin T. What is precarious employment? A systematic review of definitions and operationalizations from quantitative and qualitative studies. Scand J Work Environ Health. 2020;46(3):235-247.