Monen aktiivista elämää viettäneen ikäihmisen arki pysähtyi koronan johdosta. Kotona asuvia käskettiin eristämään itsensä, virkistys- ja harrastustoiminta keskeytettiin. Ympärivuorokautisen hoivan parissa asuvien arki muuttui, kun omaisten, vapaaehtoisten ja palveluntuottajien vierailut yksiköissä kiellettiin. Aktiivinen arki ylläpitää ikääntyneen fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä. Paikalleen pysähtynyt elämä voi heikentää ikääntyneen kuntoa nopeastikin. Onko näin voinut käydä pitkäaikaishoidon asiakkaiden osalta?
THL toteutti vuodenvaihteessa 2020-2021 hyvinvointikyselyn vanhuspalveluiden asiakkaille. Siinä missä kotona asuvien osallistuminen virkistys- ja harrastustoimintaan oli koronan johdosta ollut hyvin vähäistä, pitkäaikaishoidon asiakkaiden aktiviteetit olivat jatkuneet paremmin myös korona-aikana. Se, että koronapandemian myötä arjen aktiivisuus laitoshoidossa elävillä ei ole muuttunut yhtä paljon kuin kotona asuvilla, ei kuitenkaan kerro mitään pitkäaikaishoidon yksiköiden arkisten aktiviteettien ja mielekkään tekemisen riittävyydestä. Pitkäaikaishoidon parissa asuvat ovat muuta ikäistään väestöä passiivisempia. He viettävät suurimman osan ajastaan joko istuen tai maaten, siitäkin huolimatta että kykenisivät itsenäiseen liikkumiseen. Ilmeisesti asuinympäristöllä on merkitystä.
Ikääntyneen liikkumisen kannalta on hyvin keskeistä, kuinka liikkumista tukevaksi ympäristö on suunniteltu, rakennettu ja järjestetty. Yhtä lailla laitoshoidon ympäristön virikkeellisyys ja siellä ohjattu toiminta sekä liikkumiseen tarvittaessa annettu tuki ovat merkittävässä roolissa ikääntyneiden aktiivisuuden kannalta. Korona-aika ei ollut muuttanut pitkäaikaishoidon asiakkaiden ulkoilua. Korona-aikana joka viides ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista raportoi THL:n kyselyssä viettäneensä koko korona-ajan sisätiloissa, joka kolmas olisi toivonut pääsevänsä liikkumaan ulkona enemmän. Edellisessä kyselyssä vuodelta 2016 tilanne oli siis sama.
Ikääntynyt on itse oman elämänsä asiantuntija, ja vanhuspalvelut tulisi suunnitella ikääntyneiden näkemyksistä käsin. Väitöskirjatutkimuksessani kehitämme pitkäaikaishoidon asukkaiden ja heitä hoitavan henkilökunnan kanssa ratkaisuja ikäihmisten liikkumiskykyä ja aktiivisuutta tukemaan. Osallistamalla ihmiset itse kehittämään palveluita ja palveluympäristöjä, voidaan kehittää asiakaslähtöistä hoitoa.
Tutustu THL:n tutkimukseen:
Kehusmaa S, Siltanen S, Leppäaho S (2021) Hyvinvointi korona-aikana – tuloksia vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselystä. Tutkimuksesta tiiviisti 10/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-633-6
P.S. Suomessa ei tutkita säännöllisesti vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä. Myöskään osallistumisvelvoitetta palveluita tarjoavilla yksiköillä ei ole, kun kyselyitä toteutetaan, jolloin heikoimman asiakastyytyväisyyden yksiköt saattavat jättäytyä kyselyistä kokonaan pois. Suomeen tarvittaisiinkin velvoittava, säännöllisesti toteutettava vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyskysely, että voisimme seurata vanhuspalveluidemme tilaa.
Noora Narsakka
Sairaanhoitaja, MSc, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos