Lähde: Minna Kettunen. Piiasta professoriksi. Sirkka Sinkkonen ja palava tahto
Kirjoittaja: Raija Kannisto
Tutustuin Sirkan Sinkkosen elämänvaiheisiin Minna Kettusen kirjassa Piiasta professoriksi, koska serkkuni halusi tietää, onko hän sukulaiseni. Äitini on nimittäin parikkalalaista sukua ja omaa sukuaan Sinkkonen ja minulla oli täti nimeltään Sirkka Sinkkonen. Tutkin Sirkan sukujuuria 1800-luvun alkuun asti, eikä yhteisiä sukujuuria löytynyt.
Sirkka Sinkkosen elämä on kuin tarina vaikeuksien kautta voittoon, sitkeydellä ja sinnikkyydellä kohti omia tavoitteita. Hänellä oli palava halu opiskella ja tutkia asioita. Häntä pidetään ”Hoitotieteen äitinä”, joka aloitti terveydenhuollon hallinnon koulutuksen silloisessa Kuopion korkeakoulussa vuonna 1975. Hänen jäädessään eläkkeelle Kuopion yliopistosta vuonna 1999 hoitotiedettä opetettiin Suomessa viidessä yliopistossa.
Sirkan lapsuus ja nuoruus
Sirkka Sinkkonen syntyi Parikkalassa 26.4.1935. Hänen isänsä oli Onni Matinpoika Sinkkonen, s. 1909 ja äiti Lempi Albertintytär, o.s. Siitonen, s. 1911. Isän suku oli asunut useiden sukupolvien ajan Parikkalassa Koitsanlahden hovin torpparina Poutalan kylässä. Isän perheeseen syntyi kahdeksan lasta kahden vuoden välein ja isä oli heistä viides. Myös äiti Lempin suku oli Parikkalasta. Onni ja Lempi Sinkkoselle syntyi Parikkalassa viisi lasta, joista Sirkka oli kolmas ja sodan jälkeen syntyi Somerolla vielä neljä. Sirkka sairasti pienenä riisitaudin, jonka vuoksi hänen säärensä olivat väärät ja kiinnittivät huomiota. Se aiheutti Sirkassa häpeää. Muista lapsuudenkokemuksista hänelle syntyi tarve kiinnittää työurallaan huomiota oikeudenmukaisuuteen.
Sirkan perhe asui vielä talvisodan ajan kodissaan Parikkalassa. Vasta sen päätyttyä maaliskuussa 1940 he joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon, koska se osa Parikkalaa jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Perheen viidestä lapsesta vanhin oli 9-vuotias ja nuorin 10 kuukautta. Äiti ja lapset kuljetettiin ensin Parikkalan kirkkoon, jonne siirrettävä väki koottiin. Sieltä heidät kuljetettiin junalla Humppilan asemalle, josta armeijan auto vei heidät Somerniemelle Oinasjärven kylään työväentalolle. Siellä maatalojen isännät valitsivat itselleen evakkoja ja Sinkkosen lapsiperhe jäi viimeiseksi. He muuttivat Jakkulan kylän Kärjen isoon taloon, jossa he saivat asuttavakseen yhden huoneen.
Jatkosodan aikana perheen viidestä lapsesta kolme annettiin sotalapseksi Ruotsiin ja Sirkka kasvattikotiin Somerolle. Vain vanhin tytär jäi kotiin äidin kanssa isän ollessa sotatoimissa. Evakkotalon naapurissa kävi usein 19-vuotias Fanny Peltola, joka oli ollut siellä kasvattilapsena. Sirkka ja Fanny tutustuivat näin toisiinsa ja kerran Fanny kysyi, lähtisikö Sirkka hänen kotiinsa. Äidin annettua luvan 6-vuotias Sirkka matkusti Fannyn polkupyörän tarakalla Härjänojan kylään Uron talon asukkaaksi huhtikuussa 1942. Sirkka annettiin siis kasvattilapseksi ilman mitään virallisia sopimuksia.
Uron talossa Sirkalla oli ankara kuri ja hän joutui tekemään kotiapulaisen töiden lisäksi myös maatalon töitä. Pieni 7-vuotias tyttö joutui hakemaan kaivosta vettä ja ämpäri oli painava kantaa. Hän tiskasi astioita tuolilla seisten. Hänen piti tehdä töitä myös aamulla ennen kouluun lähtöä, mm. lakaista ison tuvan lattia. Sirkka oli kuullut myöhemmin, että kylällä oli puhuttu ihmetellen Sirkan kovasta työnteosta. Sirkka kaipasi hyväksyntää ja kiitosta sekä lämmintä syliä, joita hän ei saanut koskaan. Päinvastoin, hän sai Fannyltä ankaria tukkapöllyjä, jos hänen työhönsä ei oltu tyytyväisiä ja hän haukkui Sirkkaa. Kun Fannylle ja hänen aviomiehelleen syntyi kaksi poikaa vuosina 1944 ja 1947, tuli Sirkasta heidän hoitajansa.
Sirkka kävi Somerniemellä Keltiäisten kansakoulua vain sota-ajan supistetun kansakoulun vuosina 1942-1946 ja hän oli koulun paras oppilas. Sirkka oli kertomansa mukaan opettaja Juhani Toivosen lempioppilas ja hän sai esiintyä, lausua runoja ja edustaa koulua matematiikkakilpailuissa. Lapsuuden kovasta työnteosta oli Sirkalle hyötyäkin, sillä hänelle kehittyi hyvä peruskunto ja hän tottui tekemään ahkerasti paljon työtä.
Sirkka haaveili oppikouluun menosta, yliopisto-opinnoista ja laajan maailman näkemisestä, mutta niihin ei ollut lapsena ja nuorena mahdollisuuksia. Oppikoulu sijaitsi Somerolla, jonne ei ollut linja-autoyhteyksiä, joten hänen olisi pitänyt muuttaa Someron keskustaan. Tällaisia ajatuksia kasvattivanhemmat eivät hyväksyneet. Kun kansakoulu oli käyty, lisääntyivät Sirkan työt ja hänen piti harventaa sokerijuurikasta, lappaa heinää ja kauraa seipäille ja sitoa lyhteitä. Lisäksi hän teki ruokaa, siivosi ja hoiti lapsia. Kannustusta Sirkka sai jonkun kerran kylällä kesävieraana olleelta kirjailija Helvi Hämäläiseltä.
Kova halu päästä opiskelemaan sai hänet kuitenkin lähtemään 19-vuotiaana kasvattikodistaan vastoin kasvattivanhempien tahtoa, sillä ilmaista ja ahkeraa työntekijää ei kasvattikodista haluttu päästää. Sirkka meni opettajaperheen kotiapulaiseksi Forssaan ja luki oppikirjoja iltaisin ja öisin, tentti ne opettajille ja suoritti kahdeksanvuotisen oppikoulun yksityisoppilaana neljässä vuodessa.
Syksyllä 1956 hän muutti Helsinkiin ja teki töitä ensin juoksutyttönä, sitten konttoristina ja vakuutusvirkailijana ja jatkoi iltaisin oppikouluopintojaan suorittaen tenttejä Mäkelänrinteen yhteiskoulussa. Sirkka Sinkkonen kirjoitti ylioppilaaksi 24-vuotiaana Someron yhteiskoulussa vuonna 1959.
Ura tutkijana ja opettajana
Sirkka Sinkkonenaloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1959. Lukuvuonna 1964-1965 hän opiskeli stipendiaattina Länsi-Saksassa Münchenin yliopistossa kehittäen samalla saksan kielen taitoaan. Hän sai valtiotieteen kandidaatin (vastaa nykyisin maisterin tutkintoa) tutkinnon paperit Helsingin yliopistosta huhtikuussa 1966. Kaikki yliopisto-opintonsa hän rahoitti tekemällä töitä kokoaikaisena vuoteen 1961 asti vakuutusvirkailijana ja sen jälkeen tekemällä erilaisia keikkatöitä.
Hänen pääaineensa oli sosiologia, sivuaineina valtio-oppi, sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia, kansantaloustiede ja tilastotiede. Hän teki pro gradutyönsä diakonissojen työstä professori Elina Haavio-Mannilan ohjauksessa. Professorit Erik Allardt ja Heikki Varis kehottivat lahjakasta opiskelijaansa hakemaan ASLA Fulbright -stipendiä jatko-opintoihin Yhdysvalloissa ja hän sai stipendin parannettuaan ensin englannin kielen taitoaan.
Sinkkonen opiskeli ja toimi tutkijana vuosina 1968–1971 Johns Hopkinsin yliopistossa, joka tunnettiin lääketieteen huippuyliopistona. Hänen tohtorinväitöksensä (PhD.) hyväksyttiin vuonna 1973. Hän toimi Helsingin yliopiston valtio-opin dosenttina vuodesta 1978.
Työurallaan Sinkkonen oli Helsingin yliopiston virkaatekevä valtio-opin apulaisprofessori vuosina 1971–1973 ja lääketieteellisen tiedekunnan kansanterveystieteen laitoksen sosiologian apulaisprofessorina syyslukukauden 1973. Hän oli silloin laitoksen professorikunnan ainoa nainen. Syyslukukauden 1973 hän opetti sosiologiaa lääketieteen opiskelijoille, joka oli heidän opetusohjelmassaan uutta.
Elämäntyö Kuopiossa
Varsinaisen elämäntyönsä Sinkkonen teki Kuopiossa, jonka korkeakoulun suunnitteluprofessoriksi hänet kutsuttiin vuoden 1974 alusta. Se merkitsi muuttoa Helsingistä Kuopioon, jonne hän muutti mielellään, koska pääsi luomaan uutta. Sinkkonen oli alussa professorien joukossa ensimmäinen ja ainut nainen. Koska terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon resurssit olivat alussa niukat, koki Sirkka professorina joutuvaansa olemaan koulutusalansa ”suu, kädet ja jalat”. Hän toimi Kuopion yliopiston terveyshallintotieteen professorina vuosina 1979–1999.
Sirkka oli tutustunut hoitotieteeseen jo vuonna 1968. Hän opiskeli silloin kahden kuukauden ajan stipendin turvin Englannissa Edinburghin yliopistossa, jossa hoitotieteen yliopistollinen koulutus oli alkanut ensimmäisenä Euroopassa. Hän toimi Kuopiossa laitoksen johtajana ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina sekä Kuopion yliopiston vararehtorina 1981-1984.
Sirkka Sinkkosen työn missiona oli saada naisvaltaiselle sairaanhoitoalalle arvostusta ja parempia koulutus- ja kehittymismahdollisuuksia. Lisäksi hän halusi, että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukset lähentyisivät toisiaan, jotta molempien alojen henkilöstölle syntyisi kokonaisvaltainen käsitys alastaan. Hän toimikin aktiivisesti sosiaalityön professuurin saamiseksi Kuopion yliopistoon. Professuuri saatiin vuoden 1984 alusta ja professoriksi kutsuttiin Marjatta Eskola Tampereen yliopistosta. Sosiaalityön opetus alkoi Kuopiossa syksyllä 1984.
Sirkka toimi usein ensimmäisenä ja ainoana naisena, vieläpä kahden miehisen ja hierarkkisen maailman sisällä, nimittäin yliopistossa ja sairaalassa. Hän kävi sekä Euroopassa että muualla maailmassa useissa kansainvälisissä kokouksissa ja konferensseissa ja oli monessa paikassa ensimmäinen nainen.
Hänen pyrkimyksensä naisten aseman ja arvostuksen parantamiseksi herätti joissain ihmisissä ärtymystä. Koska hän ei ollut naimisissa, sai hän osakseen myös seksististä ja halventavaa käytöstä ja tytöttelyä.
Luottamustoimia ja julkaisuja runsaasti
Sirkka Sinkkosen julkaisuluettelo käsittää 340 nimikettä ja se sisältää muun muassa kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja sekä oppikirjoja. Hän on toiminut lukuisissa kansainvälisissä ja kotimaisissa luottamustehtävissä.
Sirkka Sinkkonen vaikutti vahvasti Minna Canthin merkityksen esiintuomiseen sekä hänen liputuspäivänsä aikaansaamiseksi. Se toteutui vuonna 2007. Vuosina 1981, 1982 ja 1984 hän järjesti Kuopion yliopistolla Minna-symposiumeja, jotka käsittelivät sukupuolten tasa-arvoa naisnäkökulmasta, naisen asemaa maataloudessa ja naisen asemaa työelämässä. Vuonna 1985 Kuopiossa hän toteutti yhdessä suomalaistaustaisten amerikkalaisten naisten kanssa ”Workshop on Minna Canth”. Minnesotan yliopistossa vuonna 1986 ja Kuopiossa kesällä 1987 järjestettiin vielä Reunion of Sisters -konferenssit. Symposiumien esitykset ilmestyivät julkaisuina (1-4).
Sirkka promovoitiin Oulun yliopiston kunniatohtoriksi 4.6.1994 ja Åbo Akademiin kunniatohtoriksi 21.5.1999. Sirkka jäi eläkkeelle 64-vuotiaana lokakuussa 1999. Kuitenkin vielä eläkkeellä ollessaan hän ohjasi monia väitöstutkimuksia.
Hänellä oli useita luottamustehtäviä sekä politiikassa että seurakunnassa. Hän on intohimoinen kirjallisuuden harrastaja sekä kuvataiteen ja musiikin suuri ystävä.
Sirkka Sinkkonen on nyt 88-vuotias ja viettää eläkepäiviään Kuopiossa.
Kirjoittaja:
Raija Kannisto
Tampere
Eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä
Lähteet:
Minna Kettunen: ”Piiasta professoriksi – Sirkka Sinkkonen ja palava tahto” (Into Kustannus). Elämäkerta ilmestyi maaliskuussa 2022.