Kenties olet aikaisemmin törmännyt termiin ”kollegiaalisuus” ja saattanut jopa pohtia, mitä kaikkea tämä sana oikein tarkoittaa. Samat mietteet ovat käyneet mielessäni. Oikeastaan omalla kohdallani olen pohtinut yhteistyötä, yhteishenkeä, yhteisten tavoitteiden saavuttamista sekä vuorovaikutusta – erityisesti silloin, kun näissä aspekteissa on ilmennyt haasteita. Palataanpa ajassa hieman taaksepäin, vuoteen 2017. Muistan istuvani kesäsijaisuutta tekevänä sairaanhoitajana infotilaisuudessa, kuunnellessani luentoja monista eri aiheista. Yksi näistä aiheista oli kollegiaalisuus ja sen moninaisuus. Tuona hetkenä tajuan, että juuri niihin ajatuksiin, joita olen mielessäni pyöritellyt, liittyy tämä käsite. Se on se kaivattu kollegiaalisuus. Tuosta hetkestä eteenpäin minulla oli aihe, mitä haluan kandidaatintutkielmassani tutkia. Tämän jälkeen kollegiaalisuus onkin pysynyt matkassani mukana aina väitöskirjaan saakka.
Mitä kollegiaalisuus on?
Kirjallisuutta tarkastellessa voi huomata, että kollegiaalisuuden määritelmät poikkeavat hieman toisistaan. Oxford English Dictionaryn mukaan se tarkoittaa kollegoiden välistä suhdetta, kun taas Shah’n (2011) mukaan sillä viitataan kollegoiden välisiin yhteistyösuhteisiin. Toisaalta taas kollegiaalisuuden määritellään tarkoittavan opettajien yhteistyötä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tai myönteistä työsuhdetta, jossa korostuu tunne yhteistyöstä kollegoiden kanssa. (Lasseter 2013.) Vaikka määritelmät eroavat toisistaan, on selvää, että niitä yhdistää yhteistyön ajatus yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Kollegiaalisuus sosiaali- ja terveysalan opettajien kokemana sekä kollegiaalisuuteen liittyvät tekijät
Väitöstutkimukseni koostui kolmesta vaiheesta, jakaantuen neljään osajulkaisuun. Ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin sosiaali- ja terveysalan opettajien kokemuksia kollegiaalisuudesta sekä kollegiaalisuuteen liittyviä tekijöitä. Laadullisessa tutkimuksessa, jossa opettajia (n=22) haastateltiin, sisällönanalyysin tulosten perusteella kollegiaalisuuden koettiin olevan yhtenäistä työkulttuuria sekä yhteistä asiantuntijuutta. Ensimmäisenä mainittuun kuului olennaisesti opettajien ammattietiikka, kommunikaatio sekä yhteisöllisyys, kun taas jälkimmäinen sisälsi oman asiantuntijuuden jakamisesta sekä kollegan asiantuntijuuden hyödyntämisestä (Koskenranta ym., 2020).
Opettajien näkökulmasta kollegiaalisuus nähtiin ammattietiikkana, johon olennaisesti sisältyivät luottamuksellisuus, avunanto, tukeminen ja arvostaminen. Positiivista oli havaita, että erityisesti uudet uransa alussa olevat opettajat kokivat saavansa arvokasta tukea, mikä auttoi heitä sopeutumaan opettajan rooliin. Tutkimustulokset korostivat myös, että kollegiaalisuuteen kuului vahvasti kommunikaatio – kollegoiden mielipiteet otettiin huomioon ja heidän äänensä kuultiin. On tärkeää, että avoimet ja ratkaisukeskeiset keskustelut mahdollistavat yhteisen ymmärryksen muodostamisen käsiteltävistä asioista. Yhteistyö, työskentelytaidot, ammattikunnan yhtenäisyys sekä sosiaaliset suhteet koettiin olevan myös osa kollegiaalisuutta.
Oman asiantuntijuuden jakaminen sekä kollegan asiantuntijuuden hyödyntäminen koettiin tulosten mukaan olevan osa kollegiaalisuutta. Kollegiaalisesti toimiessaan opettajat jakavat toisilleen materiaaleja, tietoa sekä hyviä käytänteitä ja osaamistaan. Tärkeää on myös se, että opettajat hyödyntävät toistensa asiantuntemusta kysymällä neuvoa, tekemällä yhteistyötä opetuksen osalta ja arvioimalla kollegoiden saavutuksia sekä opiskelijoiden oppimista. Neuvojen pyytäminen ilmentää arvostusta kollegojen osaamista ja asiantuntijuutta kohtaan.
Monimenetelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkeleiden synteesin perusteella voitiin havaita kollegiaalisuuden olevan edellä mainittujen asioiden lisäksi myös verkostoitumista, kumppanuutta, moniammatillisuutta sekä yhteistyötä kansallisen tason toiminnan lisäksi myös kansainvälisesti. Lisäksi mentorointi ja oppilaitosten välinen yhteistyö liittyvät kollegiaalisuuteen. Valitettavasti mentoroinnissa ja siihen liittyvissä osa-alueissa on havaittu puutteita. Toisaalta oppilaitosten välisen yhteistyön koettiin vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi ammatilliseen kehittymiseen. (Koskenranta ym., 2022a.)
Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaaminen
Väitöstutkimukseni toisessa vaiheessa kehitettiin CollegialityComp -mittari, jolla sosiaali- ja terveysalan opettajat voivat itsearvioida omaa kollegiaalisuusosaamistaan. Vastaavasti viimeisessä, kolmannessa vaiheessa, kuvattiin opettajien kollegiaalisuusosaamista luomalla osaamisprofiilit ja selvittämällä osaamista selittäviä tekijöitä.
Ensimmäisen vaiheen pohjalta kehitettiin kollegiaalisuusosaamista mittaava mittari, jonka teoreettinen tausta pohjautuu aiemmin toteutettuihin laadulliseen tutkimukseen sekä systemaattiseen monimenetelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen. Tässä blogitekstissä en käsittele mittarin kehittämisen vaiheita yksityiskohtaisesti, mutta mainittakoon, että se sisälsi viisi summamuuttajaa (I: Yksilökeskeinen yhteistyö, II: opettajan toiminta ja oikeudenmukaisuus, III: yhteistyö kollegojen kesken, IV: Organisaation ulkopuolinen yhteistyö sekä V: viestintä ja luottamus), jotka jakautuivat 35 erilliseen väittämään (Koskenranta ym., 2022b).
Miten sitten sosiaali- ja terveysalan opettajat arvioivat oman osaamisensa? Tutkimustuloksista hahmottui kolme erilaista osaamisprofiilia (A, B, C). Vaikka osaamisessa oli eroja, kokonaisuudessaan osaaminen arvioitiin joko korkealle tai keskitasolle. Yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna korkeimmat itsearviot omaan osaamiseen antoivat profiiliin A kuuluvat opettajat, joiden osaaminen oli hyvää kaikilla viidellä osa-alueella. Toiseksi parhaimpana osaamisensa arvioivat profiiliin B kuuluvat opettajat, joilla osaaminen oli korkeaa kolmella osa-alueella ja keskitasoa kahdella. Heikoimmin osaamisensa arvioivat profiiliin C kuuluvat opettajat, joiden itsearvion perusteella osaaminen oli keskitasoa kaikilla viidellä osa-alueella. Tätä osaamista selitti opettajien koulutus sekä nykyinen tehtävänimike. Näitä selittäviä tekijöitä kuvaa se, että profiiliin C kuului eniten tohtorin tutkinnon suorittaneita sekä yliopettajana toimivia verrattuna muihin profiileihin. Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajien koulutustason noustessa heidän kollegiaalisuusosaamisensa laskee tämän väitöskirjan tutkimustulosten mukaan.
Lopuksi
Sosiaali- ja terveysalan opettajien mukaan kollegiaalisuus on monipuolinen ilmiö, joka sisältää erilaisia osa-alueita aina yhteistyöstä eettisyyteen. Positiivista oli havaita, että Suomen sosiaali- ja terveysalan opettajilla on kollegiaalisuusosaamista, vaikka parantamisen varaa löytyykin. Tämä tuli esiin erityisesti siinä, että heikoin itsearviointi kohdistui kansainvälisen ja monikulttuurisen yhteistyön kehittämisen väittämään kaikissa profiileissa. Myös omista tunteista ja kokemuksista puhuminen kollegoille sai matalammat arviot. Mielenkiintoinen huomio oli, että kollegiaalisuusosaaminen heikkenee opettajien koulutustason noustessa. Tämä tuloksena voi vaikuttaa yllättävältä, sillä aikaisemmat tutkimukset viittaavat päinvastaiseen suuntaan osaamisen ja koulutuksen suhteen (ks. esim. Youssef ym., 2018; Koivula ym., 2011).
Miten sitten voidaan kokonaisuudessaan parantaa sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuutta ja kollegiaalisuusosaamista? Tässä lopuksi lyhyesti muutama tärkeä nosto.
- Kollegiaalisuuden huomioiminen. On tärkeää, että kollegiaalisuuteen kiinnitettään huomiota työyhteisöissä. Lisäksi terveystieteiden opettajankoulutuksessa on myös hyvä huomioida kollegiaalisuus, sillä tällöin se juurtuisi osaksi opiskelijoiden toimintaa ennen siirtymistä työelämään.
- Mentorointi. On tärkeää panostaa mentorointiin sekä luoda työyhteisöissä selkeät ohjeistukset mentoroinnille.
- Täydennyskoulutus. Tällä tavoin opettajat voivat ylläpitää ja kehittää omaa kollegiaalisuusosaamistaan. Väitöskirjassani luodut osaamisprofiilit ovat hyödynnettävissä täydennyskoulutuksen kehittämisessä sekä toteuttamisessa opettajien erilaiset taustat huomioiden.
- Yhteistyö. Kannustetaan opettajia laaja-alaiseen yhteistyöhön ja mahdollistetaan tämä yhteistyö organisaatioissa. Hyvä vinkki, mikä liittyy myös yhteistyöhön, on luoda yhteinen materiaalipankki, mihin opettajat voivat laittaa omia materiaalejaan hyödynnettäväksi kollegoilleen omassa opetuksessaan.
Miro Koskenranta
TtT, sh
Analyytikko, Nordic Healthcare Group
Instagram: @soteinnovators
Lähteet:
Koivula, M., Tarkka, M.T., Simonen, M., Katajisto, J., & Salminen, L. (2011). Research utilisation among nursing teachers in Finland: a national survey. Nurse Education Today, 31, 24–30. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2010.03.008.
Koskenranta, M., Kuivila, H-M., Meriläinen, M., Borén, N., Kääriäinen, M., Männistö, M., Mikkonen, K. (2020). Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede, 32(3), 166–176.