Pitkään valmisteltu ja vihdoin toteutusvaiheeseen edennyt sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuspalvelujen iso rakennemuutos on käsillä. Uudet hyvinvointialueet (21 kpl + Helsingin kaupunki) aloittavat toimintansa vuoden 2023 alussa ja niiden ylintä päätäntävaltaa käyttää aluevaltuusto, jonka vaalit järjestetään tammikuussa 2022. Muistakaa siis käydä äänestämässä!
Kuten tiedämme, uudistuksen taustalla on ollut mm. asukkaiden saamien palveluiden yhdenvertaisuus, jonka lähtökohtaisena esteenä on nähty alueiden erilaiset valmiudet osaamisen ja resurssien näkökulmasta. Vahvemmilla ja suuremmilla järjestäjillä ajatellaan olevan paremmat mahdollisuudet taata palveluiden yhdenvertaisuus. Jokainen hyvinvointialue suunnittelee parhaillaan omia toimintamalleja, sähköisiä ja keskitettyjä palveluita sekä niihin liittyviä palvelupisteitä, sote-keskuksia (STM 2020). Tässä suunnittelutyössä on haasteita, kuten lukuisten erilaisten tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen ja samalla tietojohtamiseen tarvittavan datankeräysmahdollisuuksien takaaminen uudelle hyvinvointialueelle. Toinen kysymys on suuren henkilökunnan siirtyminen uudelle työnantajalle; hyvinvointialueen henkilöstösuunnittelu ja johtaminen tapahtuu tulevaisuudessa isossa mittakaavassa. Nämä kysymykset ovat taustalla, jos ajatellaan muutoksen varsinaista polttopistettä eli asiakkaan saamia palveluita. Niitä suunnitellaan ja kehitetään samalla ja pyritään huomioimaan uudistuksen moottoreina toimivat tavoitetilat: tasavertaisuus, kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet, digitalisaatio sekä ennakointi ja ennaltaehkäisy. Laaja kehittämistyö on vauhdissa ympäri maata ja vaikka kehittäjiä on paljon ja työtä tehdään uutterasti, kaikki ei tule olemaan valmista tammikuussa 2023, kun hyvinvointialueet käynnistyvät.
Pirkanmaan hyvinvointialue tulee olemaan Suomen suurin, asukkaita tällä alueella on noin puoli miljoonaa ja sote- henkilöstöä n. 18 000, hyvinvointialue on myös suurin työnantaja Pirkanmaalla (Tays 2021). Suunnittelua tehdään useissa hankkeissa, joista yksi on Kohti Maakunnallista Sotea (KOMAS)- hanke, tähän hankkeeseen työni on nyt vuoden ajan liittynyt. Hankkeen tavoitteena on käynnistää yliopistollinen sote-keskus, joka toimii tavallisen sote-keskuksena alueen asukkaille ja lisäksi vahvistaa ja kehittää peruspalveluita TKIO-toiminnan avulla. Tavoitteena on yhdistää tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja opetustoiminta yhteen palvelujärjestelmän kanssa ja kehittää peruspalveluja samalla tavalla kuin yliopistosairaaloissa kehitetään erikoissairaanhoitoa. Kehittämisen tulisi olla monialaista ja siinä tulisi olla yhteys työelämälähtöiseen koulutukseen (Pirkanmaan liitto). Yliopistollinen sote-keskus toimisi lisäksi erikoissairaanhoidon ja hyvinvointipalveluiden yhdistäjänä.
Yliopistollisen sote-keskuksen TKIO-toiminnan suunnittelussa on tullut esille jo pitkään puhuttu, mutta toteutumatta jäänyt ajatus sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyöstä eli sote-integraatiosta asiakkaan näkökulmasta. Meillä on sote-alan koulutusta, sote-alan opettajia, sote-organisaatioita, sote-työryhmiä ja sanoina sote-alkuisia nimiä esim. Kainuun sote, Siunsote. Mutta keskusteluissa, jossa olen mukana, osallistujat tuovat esille ajatuksen, että todellista yhdistymistä sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä ei ole tapahtunut. On edelleen nähtävissä ”siiloutumista”, jolloin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset työskentelevät erillään. Sote-integraatio on ehkä jäänyt sellaiselle tasolle, että sen tuomat edut eivät näy asiakkaalle. Tai voidaan myös kysyä, onko integraatiota tapahtunut lainkaan.
Tänään puhumme monipalveluasiakkaista tai paljon palveluita tarvitsevista asiakkaista ja näiden asiakasryhmien palveluiden tuottamisessa tarvitaan aitoa integraatiota, mikäli halutaan toimia yhden pysähdyksen tai yhden luukun-periaatteella. Tällaisia paljon palveluita tarvitsevia asiakkaita ovat esimerkiksi ihmiset, jotka kuuluvat ns. marginaaliryhmiin ja elävät yhteiskunnan tarjoamien palveluiden reunamilla tai jopa ulkopuolella. Esimerkkinä tällaisesta ryhmästä on vapautuvat vangit, joiden elämäntilanne on usein sellainen, että se vaatii sekä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden asiantuntemusta. Tässä työssä olenkin usein pohtinut, millaiset asiat edistävät integraatiota eli työntekijöiden välistä yhteistyötä yhteisen asiakaan elämäntilanteen ongelmien kohdalla. Mikä merkitys on peruskoulutuksella ja löytyykö siitä riittävästi elementtejä eli yhteisiä sote-opintoja, jotka tukevat integraatiota? Mikä merkitys on täydennyskoulutuksella ja nimenomaan so- ja te-alojen yhteisellä täydennyskoulutuksella? Edistääkö sote-alan opettajien yhteinen täydennyskoulutus myös opiskelijoiden osaamista monialaisessa työskentelyssä? Miten me tutkijoina, opettajina ja asiantuntijoina voimme edistää eri professioiden ymmärrystä toisen alan osaamisesta ja kehittää ammattilaisten kykyä nähdä oma osaaminen osana palapeliä, johon liittyy myös muiden osaaminen ja yhteinen asiakas?
Ehkä olemme jonkin tien alussa nyt, kun sote-uudistus toteutuu. Näen paljon kehittämistyötä, jossa pyritään integraatioon ja sen työn eteenpäin vieminen ei ole aina helppoa; ammattilaisilla on erilaisia näkemyksiä ja niiden yhteensovittaminen vie aikaa ja vaatii tahtoa. Tällaisessa työssä myös eri ammattien arvostukset ja kokemukset oman työn merkityksestä suhteessa muihin ammatteihin ja tehtäviin nousevat esille. Integraatiossa tärkeä rooli onkin johtamisella ja kysymys siitä, millaista on moniammatillisen tiimin johtaminen ja mitä se edellyttää johtajalta, ovatkin keskeisiä kysymyksiä silloin, jos halutaan integraation tapahtuvan konkreettisesti.
Monelle asialle sote-uudistuksen toteutuminen on kuin ”uusi alku”. Kuten aina muutokseen ja erityisesti tämän mittaluokan muutokseen, liittyy aina inhimillistä epävarmuutta ja stressiä ainakin ammattilaisten kokemana, jotka muutosta ovat tekemässä. Monet pohtivat työpaikkansa tulevaisuutta ja työtehtävien muutosta. Mitä me asiakkaina pohdimme? Mietimmekö sitä, mistä terveysasema löytyy, kun uudistus tulee ja mitä palveluita sieltä saa tai ehkä emme vaivaa tällä ajatuksella päätämme lainkaan vaan luotamme siihen, että kun tarvitsemme apua, niin se jostakin löytyy. Joka tapauksessa pitkään jatkuneen kehitystyön hedelmät näkyvät uuden hyvinvointialueen käynnistyessä ja työ jatkuu toivottavasti tulevaisuudessakin.
Minna Koskimäki
Tutkimuskoordinaattori
Väitöskirjatutkija, TtM
Tampereen kaupunki/ Tampereen yliopisto
minna.koskimaki@tuni.fi
Lähteet:
STM, 2020. Sosiaali- ja Terveysministeriö: https://soteuudistus.fi/etusivu
Pirkanmaan liitto: https://soteuudistus.pirkanmaa.fi/hyvinvointialueen-rakentaminen/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiovalmistelu/
Tays, 2021. Pirkanmaan hyvinvointialue: https://www.tays.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Pirkanmaan_hyvinvointialue/Tietoa_hyvinvointialueesta
Kuvat: https://pixabay.com/fi/