Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut vuoden 2020 sairaanhoitajien ja kätilöiden vuodeksi. Ja sitä se on totisesti ollutkin. Tosin ei aivan niin kuin ajateltiin vielä viime vuonna. Covid-19 koronavirus tuli ja muutti paljon. Terveydenhuollon henkilöstö lähti taistelemaan tuntematonta vihollista vastaan altistaen samalla oman terveytensä ilman immuniteettia tai hoitoa uutta virusta kohtaan. Sairaanhoitajia ja muita terveydenhuollon ammattilaisia ei pelkästään muistettukaan korulausein juhlapuheissa, vaan heille hurrattiin parvekkeilla ja heitä muistettiin valaistuin monumentein ympäri maailmaa. Olisiko tätä voinut uskoa vielä joulun alla? Kansalaisten toimesta, päättäjien kannustamana! Silmät ovat olleet suunnattuina näitä rohkeita ammattilaisia kohtaan ennenkuulumattomalla tavalla. Sairaanhoitajaliiton teema, ”Maailma ilman sairaanhoitajia? Ei kiitos” saikin konkreettisen merkityksen. Hiljainen ja itsestään selvänä pidetty ammattiryhmä nostettiin esille, työn monipuolisuus ja tärkeys tunnistettiin ja kiitollisuutta vuodatettiin, vaikkakaan arvostus ja kiitollisuus eivät vielä näy palkassa. Näkyväksi nousi myös hoitotyön vaarat ja työläys. Uutiskuvista ja lehtikirjoituksista selväksi tuli erityisesti tehohoitajien työn raskaus eristyshoitoa vaativien potilaiden kohdalla. Kukapa ei katsoisi ylöspäin näitä sankareita, joille meemeissä puettiin sankarinviittoja. Eikä keskustelut koskeneet vain erikoissairaanhoitoa, vaan hoitotyö oli huulilla myös hoitokotien ja kotihoidon näkökulmasta erityisesti ikäihmisten hoidossa. Mutta, miten suojata itseään virukselta, jos edes suojavarusteet eivät ole itsestäänselvyys? Uhrien joukossa on myös terveydenhuollon ammattilaisia. Kuka ehtii huolehtia hoitajien peloista, väsymyksestä tai ylikuormituksesta? Ja miten nämä asiat vaikuttavat alan vetovoimaan?
Korona vaikutti myös hoitotieteen, kuten myös niin monen muun terveystieteiden alan tutkimukseen. Aineiston keruut eivät onnistuneetkaan suunniteltuun tapaan, koska sairaaloihin ja hoitolaitoksiin asetettiin vierailukiellot. Kiireisiä ja ylikuormittuneita hoitajia ei voinut rasittaa ylimääräisellä työllä ja organisaatiot keskittyivät uudelleenjärjestelyihin sekä pikaisiin uudelleen koulutuksiin. Monella tutkimukset pysähtyivät, aineiston keruut lykättiin ja jopa jouduttiin tekemään muutoksia aineistonkeruun tapaan, tutkimuksen kokonaisuuteen tai ainakin aikatauluun. Paljon tapahtui lyhyellä aikaa eikä pelkästään työssä, vaan myös perheissä ja taloudessa. Jokainen joutui tottumaan muutoksiin, epävarmuuteen, etätyöhön ja -opetukseen. Nähtäväksi jää, miten kauan nämä asiat ovat osana arkeamme tai millaiseksi muodostuu uusi ’normaali’.
Vuodesta 2020 tuli näytön paikka myös hoitotieteelliselle tutkimukselle. Muuttaako se näkemystämme tutkimuksen painopistealueista? Kuitenkin hoitotieteellisen tutkimuksen merkittävänä tehtävänä on palvella käytäntöä ja totta vie kevät 2020 on herättänyt uusia tutkimusongelmia käytännön, koulutuksen ja johtamisen näkökulmista. Mielenkiintoista on nähdä, miten hitaanakin pidetty tutkimus reagoi uusiin haasteisiin ja millaisella luovuudella ja joustavuudella hoitotieteen tutkijat lähtevät tavoittelemaan vastauksia näihin kysymyksiin.
Mistä vuosi 2020 tullaan muistamaan? Koronasta vai hoitajista? Molemmista.
Marja Härkänen sairaanhoitaja, dosentti, tutkijatohtori (Suomen Akatemia) Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos marja.harkanen@uef.fi