Väittelin terveystieteiden tohtoriksi joulukuussa 2024 Tampereen yliopistossa. Väitöskirjani Vauvavuoden jälkeen jatkuva imetys: Tutkimus äitien imetykseen liittyvistä kokemuksista ja neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamisesta toi lisää näkyvyyttä ilmiölle, jota on tutkittu vähän, mutta joka koskettaa monia perheitä. Pitkäkestoinen imetys tukee sekä lapsen että äidin terveyttä ja hyvinvointia, tarjoten suojaa monilta sairauksilta ja terveysriskeiltä niin imetyksen aikana kuin myöhemmässä elämässä. Kaikkien imetyksen hyötyjen saavuttamiseksi sen tulisi jatkua vähintään lapsen kahden vuoden ikään saakka. Länsimaisessa kulttuurissa niin yhteiskunnallisella tasolla, kuin terveydenhuollon ympäristöissäkin vauvavuoden jälkeen jatkuvaan imetykseen suhtaudutaan kuitenkin usein ristiriitaisesti ja jopa negatiivisesti. Muun muassa nämä seikat herättivät mielenkiintoni ja haluni selvittää, millaisena ilmiö näyttäytyy Suomessa.
Väitöskirjatutkimuksestani
Väitöskirjatutkimuksessani tarkasteltiin yli yksivuotiaan lapsen imetystä äitien kokemusten ja neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamisen näkökulmista. Työssä kuvailtiin ilmiötä äitien kokemusten pohjalta, toteutettiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus pitkäkestoisen imetyksen ohjausosaamisesta, kehitettiin neuvolaterveydenhoitajien osaamista (tiedot, taidot, asenteet) mittaava Long-term Breastfeeding Competence Scale (LBCS©) sekä arvioitiin Suomen neuvolaterveydenhoitajien pitkäkestoisen imetyksen ohjausosaamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä.
Väitöskirjan johtopäätöksissä esitin seuraavaa. Äidit kokevat yli yksivuotiaiden lasten imettämisen luonnollisena, merkityksellisenä ja hyvinvointia edistävänä osana perheen arkea. Äidit toivovat päätöstään imettää kunnioitettavan, mutta kokevat yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa asenteiden olevan ristiriitaisia. Äidit saavat tukea imetykselleen ennen kaikkea puolisolta ja vertaistukiryhmistä, mutta jäävät neuvolaympäristöissä usein ilman näyttöön perustuvaa tietoa ja ohjausta imetettävän lapsen kasvaessa. Imetyksen näkyvyyttä vähentää se, että äidit salaavat vauvavuoden jälkeen jatkuvan imetyksensä kielteisten reaktioiden pelossa.
Yli yksivuotiaan lapsen imetyksen ohjausosaaminen on Suomen neuvolaterveydenhoitajilla vaihtelevaa, ja siihen vaikuttavat heidän yksilölliset sosiodemografiset tekijät. Neuvolaterveydenhoitajien suhtautuminen imetykseen muuttuu vähemmän myönteiseksi lapsen kasvaessa, ja tulos on linjassa äitien kokemuksiin. Neuvolaterveydenhoitajille ei tarjota riittävästi koulutusta yli yksivuotiaan lapsen imetykseen liittyen, ja valtaosa heistä kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta aiheesta. Osana tutkimusta kehitetty LBCS©-mittari osoittautui lupaavaksi välineeksi terveydenhoitajien imetysohjausosaamisen arviointiin, mutta sen taitoja mittaava osamittari osoitti jatkokehittämisen tarpeen.
Tutkimusmatka jatkuu
Väitöskirjan jatkotutkimusehdotuksissa totesin, että neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamisen mittaaminen osoittautui LBCS©-mittarilla haastavaksi taitojen osalta. Mittaria kehitettäessä tutkimusryhmällämme ei ollut vielä riittävää ymmärrystä siitä, mitä imetysohjausosaamiseen sisältyvät taidot pitävät sisällään yli yksivuotiaan imetykseen liittyen. Tämän vuoksi tutkimuksemme on jatkunut tämän ymmärryksen saavuttamiseksi. Olemme haastatelleet Suomen pitkäkestoisen imetyksen asiantuntijoita ja muodostaneet haastatteluaineiston analyysin pohjalta viitekehyksen, joka kuvaa pitkäkestoisen imetyksen ohjauksen edellytyksiä, osa-alueita ja sisältöjä neuvolaympäristöissä. Tämän viitekehyksen pohjalta pääsemme myös jatkokehittämään LBCS©-mittarin taito-osiota.
Väitöskirjan tulokset osoittivat neuvolaterveydenhoitajien toivovan koulutusta pitkäkestoiseen imetykseen liittyen. LBCS©-mittarin taito-osuuden täydennettyämme pääsemme etenemään tähän tarpeeseen vastaavan koulutusintervention kehittämiseen, implementointiin ja arviointiin.
Lopuksi
Suoritin tohtoriopinnot ja tein väitöskirjatutkimukseni pääosin oman työni ohella. Työskentelen ammattikorkeakoululehtorina ja jatkan edelleen tutkimusta tämän työn rinnalla. Imetystutkimus ja siihen liittyvät teemat, kuten perheiden hyvinvointi ja terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen, ovat minulle merkityksellisiä ja innostavia tutkimuskohteita. Uskon, että aito kiinnostus aiheeseen luo parhaat edellytykset tutkimustyön jatkumiselle myös väitöksen jälkeen.
Kuten kaikki tutkimukset, myös väitöskirjani jätti jälkeensä useita avoimia kysymyksiä. Tohtoriopinnot ja niiden huipentuminen väitöstilaisuuteen tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden avata yli yksivuotiaan lapsen imetystä ilmiönä julkisesti ja samalla tuoda esiin niitä teemoja, joihin jatkotutkimusta aiheeseen liittyen olisi syytä suunnata. Koen, että on etuoikeus saada jatkaa tutkimusta aiheen parissa siitä, mihin se tässä prosessissa jäi.
Oona Ojantausta
th, TtT (Tampereen yliopisto)
lehtori, Hämeen ammattikorkeakoulu
Oona Ojantaustan väitöskirjaan Vauvavuoden jälkeen jatkuva imetys: Tutkimus äitien imetykseen liittyvistä kokemuksista ja neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamisesta pääset tutustumaan tämän linkin kautta: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3695-0