Post doc -vaihe on tutkijan aikaa, jolloin oma tutkimusaihe syvenee ja tutkimuksellinen identiteetti alkaa kirkastua. Näiden myötä kysymys merkityksellisyydestä nousee entistä vahvemmin esiin. Omassa post doc -tutkimuksessani tämä punainen lanka kulkee luonnon hyvinvointivaikutusten, haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arjen ja tutkittavien äänen kuulemisen kautta.
Post doc -tutkijana olen saanut mahdollisuuden jatkaa itselleni merkityksellistä tutkimusaihetta ja kiinnittyä osaksi Oulun yliopiston IndFamilyNurs-tutkimusryhmään. Tutkimusryhmään liittyminen on merkinnyt paitsi tieteellistä kotia myös jaettua arvopohjaa. Se on aitoa kiinnostusta perheiden, lasten ja vanhempien hyvinvointiin erityisesti silloin, kun elämässä kohdataan kuormitusta ja haavoittuvuutta. Ja sen havaitseminen, että tutkimus ei ole irrallinen saareke, vaan se elää suhteessa potilaiden arkeen.
Nuorten hyvinvoinnin ulottuvuudet
Väitöstutkimukseni pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista (2018) tuotti hypoteettisen mallin, joiden viisi ulottuvuutta kuvaavat hyvinvoinnin merkityksellisyyttä nuorten omasta näkökulmasta: terveys mahdollistajana, sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys, mukautuminen elinympäristön muutoksiin, harmonisoiva luontoyhteys ja tasapainoinen kokemuksellisuus elämästä. Nämä ulottuvuudet kuvaavat, miten nuoret itse jäsentävät koettua hyvinvointiaan suhteessa ympäristöön, toisiin ihmisiin ja omaan kehoonsa. Lisäksi ne osoittavat, miten luonto ja ympäristön vaihtelut kytkeytyvät tähän kokemukseen.
Laadullisen väitöskirjan jälkeisessä post doc -tutkimuksessani on seuraavaksi tarkoitus kehittää mittari hypoteettisen mallin testaamiseksi. Käsitteiden välisistä suhteista muodostetaan väittämiä ja testataan hypoteesien paikkansapitävyyttä. Tässä käytetään määrällisen tutkimuksen menetelmiä ja deduktiivista lähestymistapaa. Nuorille tehdään kysely ja aineistoa analysoidaan monimuuttujamenetelmin. Viimeisessä vaiheessa muodostetaan selittävä keskitason teoria nuorten tyttöjen hyvinvoinnista.
Hoitotyössä nuorten kokemuksellisten hyvinvoinnin ulottuvuuksien ymmärtäminen tarjoaa konkreettisia lähtökohtia hoitotyön suunnitteluun ja arviointiin. Tavoitteena on paitsi hyvinvoinnin oireiden lieventäminen myös potilaiden mahdollisuus toimia aktiivisina osallisina omassa hyvinvoinnissaan. Kokemuksellinen tieto toimii näin lähtökohtana hoitotieteelliselle tiedon muodostukselle. Tutkimuksen edetessä ne alkavat jäsentyä hoitotieteelliseksi näytöksi, joka tukee potilaslähtöisten, vaikuttavien ja eri elämäntilanteisiin soveltuvien hoitotyön käytäntöjen kehittämistä.
Tässä näkökulmassa luonnon hyvinvointivaikutusten tarkastelu ei rajoitu pelkästään potilaiden yksilötason hyötyihin ja kokemuksiin, vaan kytkeytyy myös hoidon vaikuttavuuteen, yhdenvertaisuuteen, saavutettavuuteen ja siihen näyttöön, jonka avulla interventioita voidaan perustellusti suositella, juurruttaa ja mitata osana hoitotyön arkea.
Tutkittavien ääni
Tutkijan positiossa yksi merkityksellisimmistä tehtävistä minulle tutkijana on tuoda esiin niiden ihmisten ääni, joita tutkimus koskee. Eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla on riski, että heidän kokemuksensa jäävät rakenteellisten näkökulmien varjoon. Siksi sellaisten tutkimusmenetelmien käyttäminen ja kehittäminen korostuu, joilla on mahdollista saada esimerkiksi nuorten omat kokemukset osaksi hoitotyön käytänteitä.
Omassa tutkimuksessani havaittiin, että nuorten hyvinvointi on vuorovaikutuksessa ja mukautuu elinympäristön muutoksiin ja luontoyhteys koetaan harmonisoivana. Aikaisempien tutkimustulosten mukaan erilaiset luontolähtöiset menetelmät tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia hoitotyöhön. Luontoympäristö (myös virtuaalinen) voi toimia erilaisissa tilanteissa tasavertaistavana ja turvallisena tilana, jossa kokemuksista on helpompi puhua ja toimenpiteet voivat tuntua vähemmän pelottavilta tai ahdistavilta. Samalla tutkimustieto voi tukea sote-palveluiden kehittämistä kohti käytäntöjä, joissa luonto nähdään merkityksellisenä osana potilaiden hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimusryhmässämme äänen saavat esimerkiksi synnyttävät äidit, nuoret sekä lapset ja heidän vanhempansa.
Luonto osana inhimillistä ja kestävää hoitotyötä
Koska post doc -vaiheeseen liittyy erilaisia epävarmuuksia, merkityksellisyyden kokemus muodostuu kannattelevaksi tekijäksi. Mahdollisuus jatkaa tutkimusta, joka yhdistää luonnon ja potilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisen, antaa työlleni selkeän tarkoituksen. Samalla tutkimus avaa mahdollisuuksia kehittää hoitotyön käytäntöjä siten, että luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan tarkoituksenmukaisesti ja potilaan näkökulmasta hyödyntää osana hoitoa. Luontolähtöisten menetelmien tutkiminen, kehittäminen ja soveltaminen hoitotyössä jäsentyy osaksi laajempaa pyrkimystä edistää ekologisesti kestävien hoitotyön ratkaisujen kehittämistä.
Toiveena on, että tutkimukseni löytää aikanaan paikkansa hoitotieteen kontekstissa, mutta avaa samalla mahdollisuuksia myös laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Mutta keskeistä on kuitenkin tutkittavien äänen esiin tuominen, johon aina palaan. Se tekee näkyväksi potilaiden arkiset, kokemukselliset suhteet. Minun tutkimuksessani se tarkoittaa muun muassa nuorten hyvinvointiin liittyviä elinympäristön ja luonnon harmonisoivien ulottuvuuksien huomioimista ja tarkastelua hoitotyössä. Näin post doc -tutkimus asettuu osaksi kestävän kehityksen edistämistä hoitamisessa – ei vain tiedon tuottajana, vaan myös suunnan näyttäjänä.
Ja tässä muistutukseni teille kollegat:
… olet paljon rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja fiksumpi kuin luulet.
— Nalle Puh (1926 -)
Varpu Wiens
Postdoctoral researcher
University of Oulu
Kuva: Laura Valta