Väitöskirjan viimeistely ja väitökseen valmistautuminen – loppusuora ei ollutkaan suora

Väitöskirjan viimeistely ja väitökseen valmistautuminen on jännittävää ja onnellista aikaa. Kun tutkimuksen aineistot on kerätty, analyysit tehty ja artikkelit joko julkaistu tai arvioitavana lehdissä, voisi ajatella, että suurin työ on jo tehtynä. Väitöskirjan loppuunsaattaminen osoittautui kuitenkin intensiiviseksi vaiheeksi ja työmäärältään yllättävänkin suureksi. Tai ainakin näin oli meidän tapauksessamme.

Vaikka artikkeliväitöskirjan osat alkoivat olla kasassa, edessä oli vielä yksi keskeinen tehtävä: yhteenveto-osan kirjoittaminen. Olimme toki molemmat jo sen kirjoittamista aloitelleet ja tiedostaneet työmäärän, mutta silti yllätyimme siitä, kuinka vaativa prosessi se lopulta oli. Yhteenvedon kirjoittaminen tuntuu monesti jäävän pienempään rooliin, ikään kuin vain ”viimeiseksi luvuksi”, mutta ainakin meille sen työstäminen tuntui suurehkolta ponnistukselta. Kyse ei olekaan teknisestä suorituksesta, vaan prosessista, jossa osatutkimukset asettuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Hyvinkin tuoreen kokemuksemme perusteella yhteenvedon kirjoittaminen vaatii huolellisen suunnitelman ja riittävästi aikaa, jotta kokonaisuus tulee esitettyä sille kuuluvalla tavalla. Juuri tässä vaiheessa väitöskirjatutkija joutuu pohtimaan monia kysymyksiä: millä kielellä yhteenveto kirjoitetaan, miten tutkimuksen keskeiset tulokset esitetään ilman, että vain toistetaan artikkeleissa jo sanottua, ja kuinka tuoda esiin tutkimuksen merkitys laajempana kokonaisuutena. Kun tutkimuksen yksittäiset osat ovat valmiina, voi olla yllättävän vaikeaa tiivistää ja selkeyttää kokonaisuus yhteen tekstiin, vaikka se ajatuksen tasolla varmasti onkin sitä. Tässä vaiheessa auttavat ohjaajien, opiskelijakollegoiden ja mahdollisten tutkimusryhmäläisten lisäksi erilaiset keinot, kuten mind mapit, vuosien varrella kertyneet muistiinpanot ja toisinaan myös pienet hengähdystauot kirjoittamisesta. Raikkaassa ulkoilmassa tehdyt lenkit ja parin päivän ansaittu tauko kirjoittamisesta ovat niin ikään antaneet pontta kirjoittamiseen. Ainakin meidän tapauksessamme ajatustyö tapahtui usein muualla kuin koneen ääressä.

Kun yhteenveto on viimein puristettu kasaan, voisi kuvitella, että loppu sujuu kuin itsestään. Todellisuus on kuitenkin hieman toisenlainen ja tehtävää olikin vielä edessä. Seuraavana vuorossa on esitarkastus, jonka aikana saatu palaute on arvokasta ja auttaa kehittämään työtä edelleen. Omaa työtä koskevien kommenttien lukeminen on mielenkiintoista, mutta tässä vaiheessa saattaa “pienetkin” kommentit tuntua raskailta ja korjausten tekeminen vaatii edelleen paljon keskittymistä ja ajattelua. Olethan jo ahertanut kirjasi parissa pitkään. Nämä tarkennukset kuitenkin kirkastavat työn kokonaisuutta entisestään. Ota palaute vastaan kiitollisuudella ja nauti siitä, että joku ulkopuoleinen lukee työsi huolellisesti, muistaen samalla, että myös tieteen tekeminen on valintojen tekemistä. Sinulla on varmasti ollut syysi edetä väitöskirjassasi valitsemallasi tavalla.

Kun esitarkastus on selätetty, kirjan painokuntoon saattaminen voi alkaa. Tämä vaihe saattaa kuulostaa melko suoraviivaiselta, mutta miten siinä kävikin niin, että jumppa vain jatkui. Sivunumerointi oli sekaisin, taulukon asetukset olivat nollaantuneet, lähdemerkinnöistä puuttui tietoja, ja artikkelin julkaisulupa tuotti päänvaivaa. Väitöskirjanhan piti olla jo kunnossa, mutta todellisuudessa huomaat säätäväsi fonttikokoja ja rivivälejä. Vinkki: varaa tähän riittävästi aikaa, sillä omaan tekstiin myös sokeutuu – olethan lukenut sen jo kymmeniä kertoja.

Vaikka väitöskirja tempaisee takuuvarmasti oman osansa ja aina olisi jotakin hoidettavaa, vastapainoksi on tärkeää olla sitä kuuluisaa ”jotakin muuta” rinnalla; harrasta, lepää ja ennen kaikkea nauti perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta. 

Ennen väitöspäivää prosessin loppuunsaattamiseen liittyy myös runsaasti käytännön järjestelyjä, jotka eivät aina näy ulospäin, mutta vievät yllättävän paljon aikaa. Lupaprosessit, painatukset, aikataulut, erilaiset järjestelmät ja lomakkeet muodostavat kokonaisuuden, jonka selättäminen vaatii tarkkuutta ja suunnittelua. Niin, ja tietysti aikaa. Ohjeita kyllä löytyy, mutta ne ovat usein hajallaan, eikä kaikkea tietoa löydy yhdestä selkeästä paikasta. H-hetkeen liittyvät tilavaraukset, suoratoistot ja tietysti myös karonkan järjestäminen ovat oma suorituksensa. On myönnettävä, että muistilista oli pelottavan pitkä, mutta tehtyjen asioiden yliviivaaminen listalta oli niin kivaa.

Väitöskirjan viimeistelyssä ja väitökseen valmistautumisessa korostuu ehkä ennen kaikkea tuen merkitys. Kuten aiemmin todettiinkin, ohjaajien panos on ollut tärkeää, sillä he auttavat jäsentämään kokonaisuutta, kommentoivat tekstiä, tukevat päätöksissä ja auttavat prosessin navigoinnissa.  Yhtä arvokasta on vertaistuki muilta väitöskirjatutkijoilta, jotka ovat samassa vaiheessa tai juuri käyneet prosessin läpi. Yhdessä jaetut käytännön vinkit ja kokemukset sekä tieto siitä, että loppuvaiheen haasteet ovat monille yhteisiä, keventävät matkaa. Vaikka väitöskirja tempaisee takuuvarmasti oman osansa ja aina olisi jotakin hoidettavaa, vastapainoksi on tärkeää olla sitä kuuluisaa ”jotakin muuta” rinnalla; harrasta, lepää ja ennen kaikkea nauti perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta. 

Loppuun voisimme vielä antaa muutaman vinkin tuleville väittelijöille: varaa riittävästi aikaa yhteenvedon kirjoittamiseen ja väitöskirjan viimeistelyyn. Huolella suunniteltu ja vuosien aikana harkiten toteutettu tutkimus ansaitsee arvoisensa päätöksen, sillä sen kaiken työmäärän keskellä on tärkeää muistaa myös nauttia tästäkin väitöskirjamatkan vaiheesta. Tsemppiä!