Syyskuun loppupuolella (23-27.9.2024) vietetään perinteisesti kansainvälistä laajavastuisen hoitotyön teemaviikkoa. Teemaviikon tarkoituksena on kunnioittaa laajavastuista hoitotyötä toteuttavien työtä sekä lisätä tietoisuutta laajavastuisen hoitotyön ainutlaatuisesta roolista terveydenhuollossa (National APP Week, 2024). Laajavastuiset hoitotyön asiantuntijat ja hoitotyön ammattilaiset toimivat terveydenhuoltojärjestelmän selkärankana (Poghosyan & Maier, 2022). Lisäksi hyvin koulutetulla ja resursoidulla hoitotyövoimalla saavutetaan hyviä hoitotuloksia (Aiken ym., 2012; Aiken ym., 2014). Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtävät painottuvat erityisesti näyttöön perustuvan hoitotyön edistämiseen terveydenhuollon organisaatiossa (Tuomikoski ym., 2023; Ylimäki ym., 2022). Suurin osa suomalaisista ei ole kuitenkaan koskaan kuullut heistä, eikä tiedä heidän arvokkaasta ja merkittävästä roolistaan terveydenhuollon palveluiden tuottajana ja kehittäjänä.
Mitä laajavastuinen hoitotyö on?
Laajavastuinen hoitotyö tarkoittaa edistyksellisiä, itsenäisiä ja laajavastuisia terveydenhuollon palveluita, joiden toteuttaminen edellyttää lisäkoulutuksella hankittua asiantuntijatietopohjaa, monitahoisia päätöksentekotaitoja ja laajennettua kliinistä osaamista (CNA, 2019; ICN, 2020; Sairaanhoitajat, 2016). Kansainvälisesti määritelty lisäkoulutus tarkoittaa maisterin tutkintoa (ICN, 2020). Laajavastuinen hoitotyön asiantuntija -nimike on ns. sateenvarjonimike eri tehtävänimikkeillä toimiville laajavastuista hoitotyötä toteuttaville (ICN, 2020). Yleisimpiä laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtävänimikkeitä ovat kliininen hoitotyön asiantuntija ja asiantuntijasairaanhoitaja (ICN, 2020). Tehtävänimikkeet vaihtelevat sekä kansainvälisesti että kansallisesti (Dowling ym., 2013; Wheeler ym., 2022). Osa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoista voi suorittaa joitakin lääkärille tyypillisesti kuuluvia tehtäviä, kuten diagnosointia, pitkäaikaissairaiden asiakkaiden hoitoa ja hoidon seurantaa, määrätä rajoitetusti lääkkeitä ja/tai uusia reseptejä (Woo ym., 2020).
Suomessa työskentelee noin 120 kliinisen hoitotyön asiantuntijaa, jotka toimivat pääsääntöisesti yliopistosairaalassa ja heidän tehtävässään painottuu välillinen hoitotyö. Suomessa asiantuntijasairaanhoitajan tehtäviä hoitavat useat eri tehtävänimikkeen omaavat hoitotyön ammattilaiset, jotka työskentelevät perus- tai erikoistason terveyspalveluissa. Suomessa asiantuntijasairaanhoitajien tehtävät painottuvat välittömään hoitotyöhön ja heidän määrästään ei ole tietoa. (Sairaanhoitajat, 2023.) Suomessa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoita on tutkittu vähän (Tuomikoski ym., 2024). Tutkimusta vaikeuttaa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden vaihtelevat tehtävänimikkeet. Tutkimusta tarvitaan erityisesti laajavastuisen hoitotyön tehtävien vaikuttavuudesta (Tuomikoski ym., 2024). Lisäksi tarvitaan tutkimusta myös heidän osaamisestaan ja tehtävistään, jotta heidän tehtäviään ja osaamistaan voidaan kehittää edelleen.
Miksi laajavastuista hoitotyötä tarvitaan ja miksi se on merkityksellistä?
Laajavastuisen hoitotyön tehtävien kehittymiseen ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset tarpeet (kuten terveystarpeiden muuttuminen, hoitoon pääsy, terveydenhuollon työvoiman saatavuus), tieto laajavastuisen hoitotyön myönteisistä vaikutuksista (Ketefian ym., 2001) sekä mahdollisuus kliinisen uran kehittämiseen hoitotyön ammattilaisten keskuudessa (Poghosyan & Maier, 2022). Laajavastuisen hoitotyön tehtävien kehittäminen on alkanut 1960-luvulla Yhdysvalloista (Maier ym., 2017) ja 2000-luvun alkupuolella Suomessa. Suomessa laajavastuisten hoitotyön asiantuntijoiden tehtävien kehittämisen taustalla on ollut hoitoon pääsyn turvaaminen, hoitotyön kehittäminen ottaen huomioon erilaisten hoitotyön ammattilaisten osaaminen (FinAME-asiantuntijuusmallin) sekä hoitotyön ammattilaisten veto- ja pitovoiman vahvistaminen.
Laajavastuisen hoitotyön toteuttamisella on useita myönteisiä vaikutuksia asiakkaisiin ja heidän läheisiin (Allsop ym., 2021; Duignan ym., 2021; Hyde ym., 2019; Woo ym., 2024), hoitotyön ammattilaisiin (Hyde ym., 2019; Lamb ym., 2018; Woo ym., 2020) sekä organisaatioon ja yhteiskuntaan (Ordóñez-Piedra ym., 2021). Myös laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtävät näyttöön perustuvan hoitotyön edistäjänä vahvistavat näitä myönteisiä vaikutuksia. Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoilta edellytetään tehtäviensä hoitamisessa osaamista JBI:n näyttöön perustuvan terveydenhuollon (NPTH) -mallin osa-alueilta: tiedontarpeen tunnistaminen, tutkimustiedon tuottaminen, tiedon tiivistäminen näytöksi, näytön levittäminen ja näytön käyttöönotto (Hoitotyön tutkimussäätiö [Hotus], 2024; Jordan ym., 2019), sillä heidän tehtävänsä jakautuvat jokaiseen NPTH-mallin eri osa-alueisiin (Tuomikoski ym., 2023; Ylimäki ym., 2024). Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijan tehtäviin kuuluvat muun muassa tiedontarpeen tunnistaminen, näyttöön perustuvan hoitotyön merkityksen tietoinen esillä pitäminen, tutkimustiedon tuottaminen kehittämis- ja tutkimushankkeissa, näytön tiivistäminen hoitotyön ohjeiksi, hoitotyön ohjeiden levittäminen, hoitotyön ammattilaisten osaamisen edistäminen ja tukeminen, näytön käyttöönotto ja käyttöönoton tukeminen, näytön käyttöönoton tukirakenteiden kehittäminen sekä näytön käyttöönoton toteutumisen seuranta (Tuomikoski ym., 2023; Ylimäki ym., 2022; Ylimäki ym., 2024). Näyttöön perustuvan hoitotyön on todettu parantavan hoitotyön laatua, potilasturvallisuutta (Aiken ym., 2017; Melnyk ym., 2014), vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta (Aiken ym., 2014; Rangachari ym., 2015), mutta myös vaikuttavan myönteisesti hoitotyön ammattilaisten työtyytyväisyyteen, voimaantumiseen ja alalla pysymiseen (Melnyk ym., 2021; Teixeira ym., 2023).
Miten laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtäviä tulisi edistää Suomessa?
Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtäviä tulee mahdollistaa ja säädellä lainsäädännön avulla (ks. Ketefian ym., 2001). Lainsäädännöllä tulee määritellä osaamiskriteerit, koulutusvaatimukset ja tehtävänimikkeet, jotta saadaan selkiytettyä ja yhtenäistettyä laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtävänimikkeiden käyttöä (ks. Wheeler ym., 2022). Erityisesti nämä edellä kuvatut tekijät ovat tärkeimpiä asioita, jotka tulisi saada kuntoon, jotta laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden tehtäviä ja osaamista voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää Suomessa.
Saija Ylimäki, sh, TtM
Väitöskirjatutkija
Näyttöön perustuvan terveydenhuolto (DigiHealth) -tutkimusryhmän jäsen
Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö
Lääketieteellinen tiedekunta
Oulun yliopisto
Lähteet:
National APP Week. (2024). National Advanced Practice Provide Week. https://nationalappweek.com/apparel/
Aiken, L. H., Sermeus, W., Van den Heede, K., Sloane, D. M., Busse, R. …. & Kutney-Lee, A. (2012). Patient safety, satisfaction, and quality of hospital care: cross sectional surveys of nurses and patients in 12 countries in Europe and the United States. BMJ, 344, e1717. https://doi.org/10.1136/bmj.e1717
Aiken, L. A., Sloane, D. M., Bruyneel, L., Van den Heede, K., Griffiths, P. …. & RN4CAST consortium. (2014). Nurse staffing and education and hospital mortality in nine European countries: a retrospective observational study. The Lancet, 383(9931), 24–30. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(13)62631-8
Tuomikoski, A-M., Parisod, H., Kotila, J., Palomaa, M., Suutarla, A. & Holopainen, A. (2023). FinAME-asiantuntijuusmalliTM näyttöön perustuvan hoitotyön tukirakenteena. Tutkiva hoitotyö, 21(1), 20–28.
Ylimäki, S., Oikarinen, A., Kääriäinen, M., Holopainen, A., Oikarainen, A. ….. & Tuomikoski, A.-M. (2022). Advanced practice nurses’ experiences of evidence-based practice: A qualitative study. Nordic Journal of Nursing Research, 42(4): 227–235. https://doi.org/10.1177/20571585221097658
Canadian Nurses Association (CNA). (2019). Advanced Practice Nursing: A Pan-Canadian Framework. CNA, Ottawa, Canada. https://hl-prod-ca-oc-download.s3-ca-central-1.amazonaws.com/CNA/2f975e7e-4a40-45ca-863c-5ebf0a138d5e/UploadedImages/documents/nursing/Advanced_Practice_Nursing_framework_e.pdf
International Council of Nurses (ICN). (2020). Guidelines on advanced practice nursing 2020. Switzerland. Geneva.
Sairaanhoitajat. (2023). Laajavastuinen hoitotyö – sairaanhoitajan uramalli lähellä ihmistä. Sairaanhoitajat -liiton julkaisu. https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2023/04/APN-raportti-2023_final.pdf
Woo, B. F.Y., Zhou, W., Lim, T. W. & Tam, W. S. W. (2020). Registered nurses’ perceptions towards advanced practice nursing: A nationwide cross-sectional study. Journal of Nursing Management, 28(1), 82–93. https://doi.org/10.1111/jonm.12893
Dowling, M., Beauchesne, M., Farrelly, F. & Murphy, K. (2013). Advanced practice nursing: A concept analysis. International Journal of Nursing Practice, 19(2), 131–140. https://doi.org/10.1111/ijn.12050
Wheeler, K. J., Miller, M., Pulcini, J., Gray, D., Ladd, E. & Rayens, M. K. (2022) Advanced Practice Nursing Roles, Regulation, Education, and Practice: A Global Study. Annals of Global Health, 88(1), 42. https://doi.org/10.5334/aogh.3698
Tuomikoski, A.-M., Flinkman, M., Sulosaari, V., Suutarla, A. & Jokiniemi, K. (2024). Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijuus ja sen tutkimus Suomessa. Hoitotiede, 36(1), 82–101.
Ketefian, S., Redman, R. W., Hanucharurnkul, S., Masterson, A. & Neves, E. P. (2001). The development of advanced practice roles: implications in international nursing community. International Nursing Review, 48(3), 152–163. https://doi.org/10.1046/j.1466-7657.2001.00065.x
Poghosyan, L. & Maier, C. B. (2022). Advanced practice nurses globally: Responding to health challenges, improving outcomes. International Journal of Nursing Studies, 132, 104262. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2022.104262
Maier, C. B., Aiken, L. H. & Busse, R. (2017). Nurses in advanced roles in primary care: Policy levers for implementation. OECD Health Working Papers, No. 98, OECD Publishing, Paris. https://doi-org.pc124152.oulu.fi:9443/10.1787/a8756593‐en
Allsop, S., Morphet, J., Lee, S. & Cook, O. (2021). Exploring the roles of advanced practice nurses in the care of patients following fragility hip fracture: A systematic review. Journal of Advanced Nursing, 77(5), 2166–2184. https://doi.org/10.1111/jan.14692
Duignan, M., Drennan, J. & McCarthy, V. J. C. (2021). Impact of clinical leadership in advanced practice roles on outcomes in health care: A scoping review. Journal of Nursing Management, 29(4), 613–622. https://doi.org/10.1111/jonm.13189
Hyde, R., MacVicar, S. & Humphrey, T. (2020). Advanced practice for children and young people: A systematic review with narrative summary. Journal of Advanced Practice, 76(1), 135-146. https://doi.org/10.1111/jan.14243
Woo, B. F.Y., Ng, W. M., Tan, I. F. & Zhou, W. (2024). Practice patterns, role and impact of advanced practice nurses in stroke care: A mixed-methods systematic review. Journal of Clinical Nursing, 33(4), 1306–1319. https://doi.org/10.1111/jocn.16970
Lamb, A., Martin-Misener, R., Bryant-Lukosius, D. & Latimer, M. (2018). Describing the leadership capabilities of advanced practice nurses using a qualitative descriptive study. Nursing Open, 5(3), 400-413. https://doi.org/10.1002/nop2.150
Ordóñez-Piedra, J., Ponce-Blandón, J. A., Robles-Romero, J. M., Gómez-Salgado, J., Jiménez-Picón, N. & Romero-Martín, M. (2021). Effectiveness of the Advanced Practice Nursing interventions in the patient with heart failure: A systematic review. Nursing Open, 8(4),1879–1891. https://doi.org/10.1002/nop2.847
Hoitotyön tutkimussäätiö [Hotus]. (2024). Näyttöön perustuvan terveydenhuollon edistäminen. https://hotus.fi/nayttoon-perustuva-terveydenhuolto/
Jordan, Z., Lockwood, C., Munn, Z. & Aromataris, E. (2019). The updated Joanna Briggs Institute model of evidence-based healthcare. International Journal of Evidence-Based Healthcare, 17(1), 58–71. https://doi.org/10.1097/XEB.0000000000000155
Ylimäki, S., Oikarinen, A., Kääriäinen, M., Pölkki, T., Mikkonen, K., …. & Tuomikoski, A.-M. (2024). Advanced Practice Nurses’ Evidence-Based Healthcare Competence and Associated Factors: A Systematic Review. Journal of Clinical Nursing 33(6), 2069-2083. https://doi.org/10.1111/jocn.17075
Aiken, L. H., Sloane, D., Griffiths, P., Rafferty, A. M., Bruyneel, L., … & Sermeus, W. (2017). Nursing skill mix in European hospitals: Cross-sectional study of the association with mortality, patient ratings, and quality of care. BMJ Quality & Safety, 26(7), 559–568.
Melnyk, B. M., Gallagher, L., Long, L. E. & Fineout-Overholt, E. (2014). The establishment of evidence-based practice competencies for practicing registered nurses and advanced practice nurses in real-world clinical settings: Proficiencies to improve healthcare quality, reliability, patient outcomes, and costs. Worldviews on Evidence-Based Nursing, 11(1), 5–15. https://doi.org/10.1111/wvn.12021
Rangachari, P., Madaio, M., Rethemeyer, R. K., Wagner, P., Hall, L., Roy, S. & Rissing, P. (2015). The evolution of knowledge exchanges enabling successful practice change in two intensive care units. Health Care Management Review, 40 (1), 65–78. https://doi.org/ 10.1097/HMR.0000000000000001.
Melnyk, B. M., Tan, A., Hsieh, A. P. & Gallagher-Ford, L. (2021). Evidence-based practice culture and mentorship predict EBP implementation, nurse job, satisfactory, and intent to stay: support for the ARCC model. Worldviews on Evidence-Based Nursing, 18(4), 272–281. https://doi.org/10.1111/wvn.12524
Teixeira, A. C., Nogueira, A. & Barbieri-Figueiredo, M. (2023). Professional empowerment and evidence-based nursing: A mixed-method systematic review. Journal of Clinical Nursing, 32(13–14), 3046–3057. https://doi.org/10.1111/jocn.16507